On taas aika sanoa kiitos ja näkemiin

Vuosi 2020 alkaa olla lopuillaan, ja millainen vuosi se olikaan. Kukapa meistä olisi vielä tammikuussa arvannut, millaisen mullistuksen tuttuun ja tavalliseen tämä vuosi tuokaan tullessaan.

Poikkeuksellinen vuosi ei ole päästänyt ketään meistä helpolla. Se on ravistellut yksinään yrittävän tekstityöläisenkin arkea. Pitkään vuoteen mahtuu silti myös paljon iloa ja onnistumisia.

Toivon vuoden 2021 kuljettavan meidät taas lähemmäs tutusti tavallista ja turvallista arkea. Sitä ennen viivähdän vielä hetken tässä vuodessa ja kiitän sinua, että olet ollut matkassani mukana.

Tammikuu

Vaikka olen ollut yrittäjä jo yli kymmenen vuotta, aloitan uuden vuoden aina saman ihmetyksen ja jännityksen vallassa: millainen vuosi tästä mahtaa tullakaan? Tammikuussa tiedän tulevasta vuodesta vielä kovin vähän, sillä toimittaja-yrittäjän kalenteri täytyy kuukausi kerrallaan.

Tänä vuonna tammikuu toi eteeni monia kiinnostavia aiheita. Sain kirjoittaa lehti- ja verkkojuttuja mm. ruokarytmistä, piimästä, lihasta, sokerista ja makeutusaineista sekä ruokahävikin hallinnasta. Eräänä tammikuisena torstaina matkasin jo ennen aamun sarastusta Turkuun tutustumaan tutkimusravintola Flavoriaan.

Helmikuu

Helmikuun pakkasilla polkaistiin käyntiin kiinnostava työprojekti, joka tutustutti minut ihan uudenlaiseen hommaan. Ilahduin kovasti, kun ravitsemusterapeutti Hanna Partanen kutsui minut kustannustoimittajaksi uuteen tietokirjaprojektiinsa. Alkoi viikkojen ja kuukausien mittainen yhteistyö, joka oli alusta asti antoisaa ja innostavaa. Miten virkistävää tekstityöläiselle olla välillä tekstin editoijan, eikä kirjoittajan roolissa!

Maaliskuu

Maaliskuun alkupuolella pääsin tekemään vielä muutamia juttuja, jotka oli mahdollista toteuttaa haastateltavien kanssa kasvokkain kohtaamalla. Enpä silloin arvannut, että näitä hetkiä tulisin tänä vuonna kovasti kaipaamaan.

Vähän myöhemmin maaliskuussa uudenlaisesta korona-arjesta tuli totta myös Suomessa. Se tiesi mullistuksia yksinyrittäjänkin arjessa: osa kevään töistä peruuntui, mutta tilalle tuli koronan sävyttämiä aiheita. Kirjoitin esimerkiksi ruokailujen sujumisesta etätyöarjessa.

Huhtikuu

Kevään aikana käynnistyi yhteistyö, josta en ollut oikeastaan edes osannut ja uskaltanut haaveilla: minua pyydettiin kirjoittamaan Helsingin Sanomien ravitsemusjuttuja. Niistä ensimmäinen ilmestyi huhtikuussa ja käsitteli ravinnon haitallisia rasvoja. Sen jälkeen olen kirjoittanut vielä useita juttuja ja teen niitä toivottavasti myös ensi vuoden puolella.

Toukokuu

Toukokuussa työlistallani oli mm. Ammattikeittiöosaajien, Helsingin Sanomien, Yhteishyvän, Diabetes-lehden ja Ravitsemuskatsauksen juttuja. Hannan tietokirjaprojektissa elimme kiireisiä aikoja. Monet toukokuuhuni perinteisesti kuuluvat tapahtumat, kuten Elintarvikepäivä, peruutettiin poikkeusajan takia. Seurasin seminaareja ja pressitilaisuuksia läppärin ruudulta.

Kesäkuu

Kesäkuussa koko Suomi tuntui hetkiseksi heränneen jonkinlaisesta koronakoomasta. Se tiesi Nutrimediassakin kiireisiä aikoja. Kirjoitin ravitsemusjuttuja mm. marjoista, salaateista ja perunasta – aika sesonkiin sopivaa, eikö totta! Hannan tietokirjan sanoja ja lauseita tutkimme melkein suurennuslasin kanssa, sillä kesäkuussa saattelimme sen kirjapainoon saakka.

Heinäkuu

Heinäkuu on freelancetoimittajan työssä tyypillisesti hiljaista aikaa, sillä elo-syyskuussa ilmestyvät lehtijutut työstetään pitkälti kuntoon jo ennen juhannusta. Niin myös tänä vuonna. Tein heinäkuun alussa vielä muutamia lehtijuttuja, mutta sitten olin kolme viikkoa ihan vain lomalla. Sillä se on muuten aivan totta: luova työ vaatii luovia taukoja!

Elokuu

Heti elokuun alussa sain tehdä Hesariin mielenkiintoisen jutun, jossa vertailtiin eri maiden ravitsemussuosituksia. Tuntui mukavalta saada työläästä jutusta hyvää palautetta. Elokuussa pääsimme juhlistamaan Hanna Partasen uuden kirjan julkaisemista. Olen Hannalle kiitollinen mukavasta mahdollisuudesta olla pieni osanen hänen Rytmidieetti-tietokirjansa toteutusta.

Loppukesästä korviini kantautui muitakin hyviä uutisia, kun verkkolehti Ravitsemuskatsaus sai uuden kotipesän Ruokatiedosta. Oli ilo saada jatkaa lehden tekijätiimissä yhdessä viestijäkollega Katariina Lallukan kanssa. Elokuussa aloimme suunnitella loppuvuodesta ilmestyvää lehden numeroa.

Syyskuu

Syyskuu tarjosi mahdollisuuden tehdä muutamia harvoja tänä vuonna paikan päällä kohteessa toteutuneita juttukeikkoja. Kävin mm. Helsingissä tutustumassa uudistuneen Olympiastadionin ravintolapalveluihin ja Bistro Stadionin toimintaan. Pakko sanoa, että ihmisten kohtaaminen ihan oikeassa tapaamisessa oli aika ihanaa!

Enimmäkseen hommat pyörivät kuitenkin puhelimessa ja läppärin ruudulla – siihenhän jouduimme tänä vuonna pakon edessä tottumaan. Olen vuoden mittaan puhut puhelimessa kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja.

Lokakuu

Lokakuiseen arkeeni ovat monena vuonna kuuluneet Valtakunnalliset Ravitsemuspäivät, mutta tänä vuonna nekin toteutettiin verkossa. Tein lokakuussa useita haastatteluja ja lehtijuttuja, mutta sain vaihtelun vuoksi olla itsekin haastateltavana. Oli hauskaa olla mukana Helsingin yliopiston elintarviketieteiden opiskelijoiden projektissa, jossa pääsin kertomaan toimittaja-yrittäjän urasta ja arjesta.

Marraskuu

Marraskuu toi elämääni odottamattomia terveyshuolia. Oli pakko hiljentää tahtia ja kuunnella omaa jaksamista. Jouduin tosissani opettelemaan myös EI:n sanomista. En yrittäjänä kovinkaan usein kieltäydy tarjotuista töistä, mutta nyt niinkin oli tehtävä. Piti antaa pois jo sovittuja juttuja ja aikatauluttaa uudestaan ne, joiden tekeminen vielä oli mahdollista.

Menetetyt eurot ja mahdollisuudet toki harmittivat, mutta silti koko ajan oli selvää ja kristallinkirkasta: oma terveys ja hyvinvointi ovat elämässä se ainutlaatuinen perusta, jonka päälle kaikki muu tekeminen rakennetaan. Kiitos suomalaisen terveydenhuollon, aloin pikku hiljaa toipua.

Joulukuu

Joulukuussa jaksoin taas hoitaa työprojekteja ja toden totta, se tuntui ihanan tavalliselta. Tammikuun kalenterikin alkoi vähitellen täyttyä uusista tilauksista. Tunsin iloa ja kiitollisuutta, että olen lähes 11 vuotta saanut työskennellä omassa viestintäputiikissa ja tehdä yhteistyötä niin monenlaisten asiakkaiden kanssa.

Nyt, pari päivää ennen joulua, on juuri sopiva hetki toviksi rauhoittua. Vedän villasukat jalkaan, syön lempisuklaata, kuuntelen musiikkia ja luen hyviä kirjoja.

Sinulle toivottelen levollista joulua ja hyvää uutta vuotta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *