Joulussa maistuvat perinteet
Meillä on leivottu jo kolme kertaa pipareita, vaikkei joulukuu ole ehtinyt edes puolivälin etappiin saakka. Veikkaan, että ainakin kertaalleen laitamme vielä piparitalkoot pystyyn, sillä siinä määrin sukkelaan nuo jouluherkut kulhosta katoavat.
Piparkakuilla, niin kuin monilla muillakin joulun perinteisillä herkuilla, on suomalaisessa joulussa pitkä historia.
Nykyisiä piparkakkuja muistuttavat, hunajalla maustetut mesileivät tulivat ristiretkeläisten mukana Eurooppaan jo tuhatkunta vuotta sitten. Keskiajalla kalliita mausteita sisältäviä piparkakkuja valmistettiin luostareissa, ja ne olivat vain harvojen herkkua.
Suomessa piparit tulivat ensimmäisenä tutuiksi Turussa 1700-luvulla. Maaseudun pitokokkien reseptivihkoihin ne pääsivät 1800-luvulla. Kodeissa pipareitten valmistus aloitettiin vasta 1900-luvun puolella.
Joulutortuista löytyy ensimmäisiä mainintoja 1800-luvun loppupuolelta. Luumu- tai omenasoseella täytetyt joulutortut olivat alun perin puolikuun muotoisia. Kaupunkien säätyläisperheet tarjosivat joulutorttuja aaton juhla-aterian päätteeksi.
Pipareita, pikkuleipiä, torttuja, piirakoita ja leipiä leivottiin kaupunkilaiskodeissa jouluksi monta päivää. Siinä sivussa kiillotettiin hopeat ja siivottiin koti joulukuntoon. Joulukinkku oli ostettu jo lokakuussa suolaamista varten.
Joulukuusi hankittiin aatonaattona torilta. Se koristeltiin kynttilöillä, olkikoristeilla ja piparkakuilla. Jouluaattoa vietettiin usein suurina sukujuhlina. Säätyläiset antoivat joululahjoja jo 1800-luvulla. Joulupukki jakoi ne jouluaterian jälkeen. Sitten nautittiin kahvia tai teetä sekä joulumakeisia, rusinoita ja manteleita.
1800-luvun lopulla joulusta tuli myös maalaisväestön tärkein juhla. Joulussamme näkyy edelleen piirteitä myös näistä juhlaperinteistä. Juhlavalmisteluihin kuului mm. makkaroiden, juuston, oluen ja joululeivän teko. Joulupöydästä löytyi aina lihaa, esimerkiksi lammasta, sekä lipeäkalaa, rosollia, joululaatikoita ja ohraryynipuuroa. Riisipuuro yleistyi jouluruokana 1930-luvulla.
Monet sadonkorjuujuhlan, kekrin, tavat ovat siirtyneet jouluun. Kekrin ja joulun juhlatapojen avulla pyrittiin varmistamaan tulevan vuoden sato-onni. Esimerkiksi tuttu tapa laittaa linnuille lintulyhde jouluksi juontaa juurensa sato-onnen varmistamiseen. Linnuille annettiin jouluna ruokaa, jotta ne eivät satokaudella söisi sitä pelloilta.
Entisajan maalaisjouluissa satoa varmistettiin myös syömällä ja juomalla mahdollisimman paljon. Kas siinäkö selitys, jos jouluähky uhkaa myös tänä jouluna?
Teksti pohjautuu artikkeliini, joka on julkaistu alun perin Ruokatiedon uutisissa. Asiantuntijana on toiminut filosofian tohtori Merja Sillanpää.