Mikä on parasta toimittajan työssä?

Kun töihin on aamulla kiva lähteä, työ tuntuu mielekkäältä ja sen tekemisestä nauttii, työn imu on todennäköisesti kohdillaan. Se on työntekijälle arvokas voimavara, sillä hyvä työn imu on myönteisessä yhteydessä mm. terveyteen ja työssä jaksamiseen.

Työn imua edistävät esimerkiksi työn palkitsevuus, kehittävyys ja monipuolisuus. Miten nämä toteutuvat omassa arjessa?

Piti oikein istahtaa miettimään, mikä tässä toimittajan työssä on kaikkein parasta.

Ihmiset

Jututan työssäni jatkuvasti monien eri alojen osaajia ja asiantuntijoita. Kuluneen kuukauden mittaan olen käynyt keskusteluja mm. tutkimusprofessorin, emeritusprofessorin, ravintoloitsijan, ravitsemispäällikön, tutkimusjohtajan, toimitusjohtajan ja useammankin ravitsemusterapeutin kanssa. Luottohaastateltavieni joukossa on myös lääkäreitä ja psykologeja.

Monipuolisessa ammattilaisten joukossa on huikeat määrät tietoa ja osaamista. Tunnen suurta iloa, että minä toimittajana saan välittää siitä palasia valtavalle joukolle lehtien ja verkkojulkaisujen lukijoita.

Kenties vielä suuremmalla arvostuksella suhtaudun niihin tavallisiin, rohkeisiin ihmisiin, jotka haluavat jakaa tarinansa toimittajan kanssa.

Olen kuullut tarinoita terveydestä, työttömyydestä, hyvinvoinnin haasteista, elämästä iloineen ja suruineen. On valtava etuoikeus ja luottamuksen osoitus, että minä toimittajana saan kirjoittaa nämä tarinat lehdessä julkaistaviksi jutuiksi saakka.

Faktat

Ravitsemus- ja terveysaiheiden toimittajana tunnen vastuuta ihmisten hyvinvoinnista. Erityisen huolellinen on oltava kaikenlaisten faktojen kanssa.

Onneksi rakastan faktoja ja niiden tarkistamista.

Terveysaiheissa olen tutkitun tiedon vankkumaton kannattaja. Juttujeni asiantuntijoiksi valitsen vain alojensa parhaita koulutettuja asiantuntijoita.

Toki myös ihmisten omat kokemukset voivat tuoda lukijoille innostusta, lohtua ja toivoa. Asiantuntija- ja kokemustiedolla täytyy olla jutuissa kuitenkin oma, selkeästi erotettava roolinsa.

Olen tyytyväinen työhöni, kun terveysaiheesta syntyy luotettava ja vastuullisesti viestitty kokonaisuus.

Paikat

Työ kuljettaa toimittajaa moneen paikkaan. Olen käynyt juttukeikoilla mm.

päiväkodeissa ja kouluissa
sairaaloissa ja vanhusten palvelutaloissa
hotelleissa ja ravintoloissa
meijerissä, navetassa ja alpakkatilalla
ministeriöissä, virastoissa ja yliopistoissa
kaupungintalolla ja pääkonttoreissa
messuilla, metsässä ja rakennustyömaalla
panimossa, paloasemalla ja hautaustoimistossa
leirikeskuksessa, kukkakaupassa ja tavaratalossa
suomalaisissa kodeissa.

Työ avaa ovia moniin sellaisiinkin paikkoihin, joihin en yksityishenkilönä koskaan pääsisi. Harva pääsee esimerkiksi katsomaan, missä ja miten ruokaa sairaalan potilaille valmistetaan.

Ei, toimittajan työ ei missään nimessä ole tylsää ja yksitoikkoista.

Kirjoittaminen

En koskaan nuorempana suunnitellut itselleni toimittajan ja viestijän ammattia.
Nyt parikymmentä vuotta tätä työtä tehneenä tuntuu luonnolliselta, että juuri tällainen urapolustani kuitenkin tuli. Olen nimittäin aina tykännyt valtavasti kirjoittamisesta.

Miten palkitseva onkaan se hetki, kun kiireessä kirjoitettu kasa haastattelun muistiinpanoja muuttuu tietokoneen ruudulla tolkulliseksi tarinaksi alkuineen ja loppuineen.

Juuri näiden hetkien takia jaksaa sietää sitäkin ahdistusta, jonka tyhjä paperi, aloittamisen hankaluus ja takaraivossa tykyttävä deadlinen aikaraja aina välillä väistämättä aiheuttavat.

Tarinat

Tarinoita on kaikkialla.
Jonkun pitää ne vain löytää, kirjoittaa ja kertoa.

Minä teen sen mielelläni.
Sillä tarinoissa kohtaavat kaikki: ihmiset, paikat, kokemukset ja faktat.

Sehän tässä työssä on lopultakin kaikkein parasta.