Hurraa! Maksuton kouluruoka Suomessa 70 vuotta
Mitäs koulussa oli ruoaksi tänään?
Tämän kysymyksen teen perheemme koululaisille jokaisena koulupäivänä.
Vastausten perusteella minulle on muodostunut hyvä käsitys siitä, millaiset kouluruoat nuorisolleni maistuvat, millaiset ehkä eivät. Heillä on omat kouluruokasuosikkinsa, mutta myös pieni joukko ruokia, jotka eivät ole niin kovin mieluisia.
Mutta niinhän se oli ominakin kouluvuosina.
Voi, miten tykkäsinkään ohrauunipuurosta, hernekeitosta ja makaronilaatikosta! Ja voi, miten inhosinkin veripalttua. Päällimmäiset muistoni kouluruokailusta ovat silti myönteisiä ja mukavia.
Samaa toivon myös meidän perheen koululaisille.
Meillä jutellaan kouluruoasta, koska uskon vahvasti siihen, että kouluruoan arvostus lähtee kotoa.
Kaikkea kannattaa maistaa, vaikka kaikesta ei tarvitsekaan pitää. Niinäkin päivinä, kun listalla ei ole omaa suosikkiruokaa, on kohteliasta kiittää kouluruoan tekijöitä.
Suomalainen kouluruokailu viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlavuottaan. Vuonna 1943 Suomessa säädettiin ensimmäisenä maana maailmassa laki maksuttomasta kouluruokailusta. Maksuttoman kouluruokailun katsotaan virallisesti alkaneen vuonna 1948, jolloin lain viiden vuoden siirtymäaika tuli täyteen.
Tänä päivänä maksuton suomalainen kouluruokailu on innovaatio, jota tullaan ihastelemaan muualtakin maailmasta. Jokainen suomalainen esi- ja peruskoulun oppilas sekä lukion ja ammatillisen perusasteen opiskelija voi Suomessa nauttia maksuttoman, täysipainoisen kouluaterian, joka kattaa kolmanneksen päivän energiantarpeesta.
Kouluruokailu on silti moninkertaisesti muutakin kuin pelkkää energiaa ja vatsantäytettä. Sen toteutusta ohjaa kouluruokailusuositus, joka korostaa yhdessä syömistä ja ruokailun kasvatuksellista ohjaamista. Tavoitteena on oppilaiden ruokaosaamisen ja ruokatajun vahvistaminen.
Minkä nuorena oppii, sen todennäköisesti vielä myöhemminkin taitaa. Potentiaali vaikuttaa tulevaan terveyskehitykseen on elämän varhaisina vuosina kaikkein suurin.
Suomalaista aikuisväestöä koskevat tutkimukset osoittavat, että korkeasti koulutettujen ruokatottumukset ovat vähemmän koulutettuihin verrattuna monessa suhteessa paremmat. Esimerkiksi tuoreiden kasvisten ja hedelmien käyttö on korkeasti koulutetuilla huomattavasti yleisempää kuin vähemmän koulutetuilla. Samat koulutusryhmien väliset erot ovat kansallisen FinTerveys 2017 –tutkimuksen mukaan havaittavissa myös useissa pitkäisaikaissairauksien riskitekijöissä ja sairastavuudessa.
Kouluruokailulla on mahdollisuus edistää terveyden tasa-arvoa. Se opettaa samaa terveellisen syömisen mallia tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti kaikille kouluruokailun parissa oleville lapsille ja nuorille. Kouluruokailussa lapsi ja nuori voi päästä maistamaan ja kokeilemaan sellaisiakin ruokia ja raaka-aineita, jotka omassa perheessä eivät kuulu säännöllisiin tottumuksiin.
Pääsen työni puolesta silloin tällöin seuraamaan suomalaista kouluruokailua ja haastattelemaan sen tekijöitä. Olen joka kerta yhtä vaikuttunut.
Kouluruokailun valmistusta määrittävät varsin tiukat taloudelliset raamit. Ravitsemussuositusten mukainen täysipainoinen ateria on loihdittava koululaisen lautaselle niukalla parin euron budjetilla. Siitä huolimatta koululainen saa jokaisena arkipäivänä syödäkseen maittavan ja maksuttoman koululounaan, joka kattaa jopa kolmasosan hänen päivittäisestä energiantarpeestaan.
Tätä jos mitä voisi kutsua todelliseksi ammattitaidoksi. Lienee sanomattakin selvää, että arvostan kovasti kouluruokailun parissa työskenteleviä ruokapalvelualan ammattilaisia.
Silti haluan sanoa sen vielä tässä ja nyt:
Hurraa 70-vuotias suomalainen kouluruoka ja sen tekijät!